Kiitos

Kiitos

Pitkä ja vaiherikas kevät sai tänään päätöksensä, kun minut nimettiin itsenäisen Suomen 77. hallituksen tiede- ja kulttuuriministeriksi. Lämmin kiitokseni jokaiselle äänestäjälle ja tukijalle, ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista. Tätä päivää edelsivät vaalien jälkeen käydyt pitkät hallitusneuvottelut. Sain kunnian johtaa Osaava Suomi –reformipöytää, jossa kuulimme asiantuntijoita, neuvottelimme ja kirjoitimme useita viikkoja päämääränämme yhä koulutetumpi, osaavampi ja hyvinvoivempi kansakunta. Tavoitteenamme on Suomi, jossa hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimpien palveluiden rahoitus on turvattu myös tuleville sukupolville. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi hallitus toteuttaa kunnianhimoisia kasvua vauhdittavia uudistuksia, mutta myös välttämättömiä toimia julkisen talouden tasapainottamiseksi. Kasvua vauhditetaan muun muassa panostamalla merkittävästi tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja osaamistason nostamiseen muun muassa perusopetukseen panostamalla. Laitamme oppimisen tuen kuntoon parantamalla tuen saatavuutta sitä tarvitseville, panostamme nivelvaiheisiin eri asteilla, sekä perusopetuksen rahoitukseen. Vakinaistamme perusopetuksen tasa-arvorahoituksen tason, jotta voimme tasata oppimiseroja, pienentää ryhmäkokoja ja ehkäistä segregaatiota etenkin suurissa kaupungeissa. Tavoitteenamme on myös lisätä kaikkien hyvinvointia. Aiomme kääntää liikkumisen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä.  Olemmekin päättäneet laatia liikunnallisen elämäntavan ja toimintakyvyn poikkihallinnollisen ohjelman. Ohjelmassa hyödynnetään parhaat kansainväliset käytännöt liikunnan lisäämiseksi. Toimenpiteitä kohdistetaan vauvasta vaariin, jotta jokainen suomalainen saadaan liikkeelle! Olen onnellinen ja otettu, että sain tiede- ja kulttuuriministerin tehtävän kahdeksi ensimmäiseksi vuodeksi. On myös upeaa jakaa ministerivastuu oululaisen upean kollegan ja ystävän Mari-Leena Talvitien kanssa. Pidetään yhdessä suomalaisen kulttuurin ja tieteen lippu...
Kesäkuu on yhdenvertaisuuden kuukausi

Kesäkuu on yhdenvertaisuuden kuukausi

Pride-tapahtumat ovat suuria ilon ja vapauden juhlia. Samalla ne ovat ihmisoikeuksien tarkastuspisteitä: millä tolalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema ja oikeudet ovat tällä hetkellä? Mitä edistysaskeleita on otettu, mitä uhkia on näköpiirissä? Ennen kaikkea: mitä pitää tehdä seuraavaksi, jotta kaikki saisivat elää omana itsenään turvallisesti. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen eurooppalainen kattojärjestö ILGA-Europe julkaisee vuosiraporttinsa sekä sateenkaarikartan 49 Euroopan maan ihmisoikeustilanteesta. Suomi tippuu raportilla kuusi sijaa ja sijoitusta laskevat etenkin intersukupuolisten oikeuksien loukkaaminen, puutteet sateenkaari-ihmisten suojelemisessa heihin kohdistuvilta eheyttämistoimilta ja sateenkaariperheiden eriarvoinen asema. Pride on tärkeä muistutus siitä, että jokaisen tulee olla yhteiskunnan ja lainsäädännön edessä tasavertainen seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli- identiteetistä ja sukupuolen ilmaisusta riippumatta. Yhdenvertaisuustyö ei ole vain sanoja ja sitoumuksia, se on konkreettisia muutoksia toimintatavoissa ja fyysisessäkin toimintaympäristössä, niin myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Ihmisten tasa-arvoinen, oikeudenmukainen ja syrjimätön kohtelu ei ole itsestäänselvyys. Tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki edellyttävät tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden suunnitelmallista edistämistä aluetasolla, joten sateenkaari-ihmisten hyvinvoinnin parantaminen on sote-alueiden tehtävä. Onkin jokaisen hyvinvointialueen tärkeä tehtävä miettiä keinoja, joilla voisimme osoittaa olevamme sitoutuneita kohtelemaan kaikkia ihmisiä yhdenvertaisesti, oli kyseessä sitten asiakas tai työkaveri. Samalla tulisi lisätä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tietoutta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta ja kohtaamisesta. Uusien hyvinvointialueiden fokuksessa ovat ihmislähtöisyys, yhdenvertaisuus sekä laadukkaat ja tehokkaat palvelut. Yhdenvertaisuuden aidoksi toteuttamiseksi tarvitaan tietoa ja toimia koskien eri väestöryhmiä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä on erityskysymyksiä koskien hyvinvointia ja terveyttä. Pride-kuukausi kesäkuu onkin hyvä ja tärkeä muistutus siitä, että vaikka sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asema on vuosien saatossa Suomessa parantunut, vielä on paljon töitä tehtävänä ja suomalaisten asenteissa...
Liikkumattomuus on miljardien eurojen ongelma

Liikkumattomuus on miljardien eurojen ongelma

Suomen hyvinvointia uhkaa liian vähäinen liikkuminen. Liikkumattomuus maksaa eri laskelmien mukaan esimerkiksi sairaus-, työkyvyttömyys- ja työpoissaoloina jopa seitsemän miljardia euroa. Tilanne on hälyttävä: Näköpiirissä on jo aika, jolloin kasvavia terveysmenoja on kustantamassa entistä pienempi ja huonokuntoisempi työväestö. Tutkimusten mukaan lähes puolet keski-ikäisistä ei vuonna 2040 pysty suoriutumaan normaaleista fyysisistä suorituksista, kuten kantamaan ostoksia tai nousemaan portaita. Lähes puolella lapsista fyysinen toimintakyky haittaa hyvinvointia. Varusmiesten paino nousee ja kestävyyskunto heikkenee. Nuorista vain kuusi prosenttia on hyvässä fyysisessä kunnossa. Liikkumattomuus on myös inhimillinen ongelma. Riittävä liikunta auttaa oppimaan ja pitää yllä hyvää mielenterveyttä. Hyvä toimintakyky on edellytys vanhusten hyvälle voinnille ja kotona asumiselle. Liikkumattomuuden kustannukset ovat pian jo niin suuret, ettei niitä ole varaa maksaa. Tästä pitäisi kaikkien puolueiden kiinnostua heti. Nyt käsissämme on paradoksi: Vaikka liikunnan tärkeys tiedetään, ei liikunta ole yhdenkään ministeriön prioriteetti. Ongelma tulee olemaan kuitenkin jokaisen: liikkumattomuus lisää sotemenoja, työkyky laskee, eikä eläkeikään asti jakseta. Muutokset eivät tapahdu itsestään, ne tehdään! Valtion liikunta- ja urheilupolitiikan koordinointia yli ministeriörajojen on vahvistettava, jotta liikkumisen edistämiseen oikeasti keskitytään. Liikuntapalveluiden alemman verokannan hyödyt pitää selvittää. Myös liikunnan vaikutusten arviointi on otettava osaksi lainsäädäntötyötä. Suomalaisten liikkumisen lisäämisen on oltava liikuntapolitiikan tärkein tavoite. Tärkeää olisi antaa jokaiselle edellytykset liikunnallisen elämäntavan syntymiseen. Lisätään pallo äitiyspakkaukseen ja neuvoloihin lisää perheliikuntaneuvontaa. Jatketaan liikkuva varhaiskasvatus ja liikkuva koulu -ohjelmia. Mahdollistetaan jokaiselle mieleinen liikuntaharrastus ja lisätään liikunnanohjausta, liikuntareseptejä ja elämäntapaneuvontaa terveydenhuoltoon, sekä kuntoutusta kotihoitoon. Lisätään liike seuraavalla hallituskaudella työlistan...
Tulevalle hallitukselle yrittäjyystavoite

Tulevalle hallitukselle yrittäjyystavoite

Hyvinvointivaltio rakentuu osaamiselle, ahkeruudelle, työnteolle ja yrittäjyydelle. Ilman yrittäjiä ja yrityksiä meillä ei ole verotuloja eikä työpaikkoja. Suomessa on kuitenkin vähemmän yrityksiä kuin Euroopan maissa keskimäärin. Työnantajayritysten määrä ei ole kasvanut koko 2000-luvulla. Yhä harvempi yrittäjä työllistää muita kuin itsensä. Kokoomus ottaisi Suomen tavoitteeksi työnantajayritysten määrän kasvattaminen 90 000:sta 100 000:een ja 10–250 henkilöä työllistävien yritysten määrän 20 000:sta 25 000:een. Määrällinen tavoite ei ratkaise kaikkea, mutta ohjaa kysymään oikeita kysymyksiä: millainen maa Suomi on innostuneelle yrittäjälle? Yhteiskunta ei saa toimia estäjänä vaan mahdollistajana. Huolehditaan yrittäjien sosiaaliturvasta. Kokoomuksen yleistukimallissa joustavaan ja kannustavaan perusturvaan olisivat oikeutettuja myös itsensä työllistäjät sekä pienet yksinyrittäjät. Säilytetään yrittäjävähennys, joka auttaa erityisesti pienyrittäjiä.  Yrittäjyys on aina hyppy uuteen, eikä laskeutuminen aina onnistu. Mahdollistetaan yritysten ja yrittäjien uusi alku. Elinkelpoisen yrityksen konkurssiin päätymisiä on estettävä uudistamalla yrityssaneerausmenettelyä toimivaksin väyläksi yritystoiminnan tervehdyttämiseksi. Mikäli yritys kuitenkin päätyy konkurssiin, on rehellisen yrittäjän päästävä konkurssin jälkeen nopeasti uuteen alkuun. Esimerkiksi viranomaisprosesseja tulee uudistaa niin, että konkurssi ei estä viranomaisrekistereihin pääsyä tai elinkeinoluvan saamista.  Nyt on oikea aika rakentaa yrittäjämyönteistä...
Itämerestä on puhuttava – myös vaalien alla

Itämerestä on puhuttava – myös vaalien alla

Itämeri jää usein ilmasto- ja metsäpuheen varjoon. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kuitenkin myös Itämereen rehevöittäen sitä nopeammin ja muuttaen meren lajistoa suppeammaksi. Meidän pitää kantaa vastuumme ilmastosta, vesistöistä ja luonnon monimuotoisuudesta. Olen purjehtijana kantanut huolta Itämerestä koko ikäni. Olen nähnyt muutoksen ja haluan toimia niin, että myös tulevat purjehtijasukupolvet saavat nauttia puhtaista vesistä. Jotta vielä jonain päivänä harrastussukeltajat näkisivät kunnolla eteensä. Seuraavalla vaalikaudella tulisi laatia vesistöjen suojeluun vapaaehtoisuuteen perustuva ohjelma Metso- ja Helmi-ohjelmien tapaan. Pilotoidaan lisäksi laaja-alaista järviruovikon niittoa Saaristomeren alueella mahdollistamalla laiteinvestoinnit, sujuvoittamalla luvitusta ja mahdollistetaan syntyneen biomassan jatkohyödyntäminen. Puututaan myös käsittelemättömän jäteveden ylijuoksutukseen. Pysäytetään Itämeren tilan heikkeneminen yhteistyöllä. Kun talvisin sade tulee yhä useammin vetenä, ravinnevalumat pahenevat entisestään. Maanviljelijöillä on halu toimia Itämeren hyväksi. Kipsin ja rakennekalkituksen sekä kuitujen käyttöä pelloilla on syytä vauhdittaa hankerahoituksella. Varmistetaan, että orgaaniset ravinteet ja etenkin lannan sisältämät ravinteet liikkuvat ylijäämäalueilta puutosalueille. Pidetään ravinteet pellossa ja hyödynnetään luonnon omia ekosysteemejä. Rahoitetaan vaikuttavampia toimia ja käännetään yhteiskuntamme toiminta Itämeripositiiviseksi. Pelastetaan Itämeri...