Lasten yhdenvertaiset mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen turvattava

Lasten yhdenvertaiset mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen turvattava

Huoli suomalaisten, erityisesti lasten ja nuorten, liikkumattomuudesta on puhututtanut viime vuosina. Suomalaisten liikkumisessa on havaittavissa selkeää eriytymistä – osa väestöstä liikkuu paljon ja monipuolisesti, osa taas ei harrasta liikuntaa lainkaan. Lasten liikuntamahdollisuuksien yhdenvertaisuuden varmistaminen on tärkeä kysymys ja osa mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista. Lapsena omaksuttu liikunnallinen elämäntapa säilyy usein koko aikuisiän aina vanhuuteen asti ja lisää merkittävästi sekä yksilön omaa että laajemmin koko väestön hyvinvointia.

”Lasten liikuntamahdollisuuksien yhdenvertaisuuden varmistaminen on osa mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista”

Useissa tutkimuksissa ja kyselyissä on havaittu harrastusten kohonneiden kustannusten olevan yksi syy lasten ja nuorten liikkumisen vähentymiselle. Harrastamisen lopettaminen tai aloittamatta jättäminen lapsena vauhdittaa osaltaan terveys- ja hyvinvointierojen kasvua ja estää liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Lasten ja nuorten yhdenvertaisten harrastusmahdollisuuksien turvaamiseksi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti työryhmän etsimään keinoja liikuntaharrastusten kustannusten alentamiseksi.

Leena Harkimon johtaman työryhmän tulokset ja esitykset ovat nyt valmistuneet. Työryhmä teki työnsä aikana havainnot, että harrastamisen kohonneet kustannukset ovat tärkeä, mutta vain yksi syy lasten liikkumattomuuteen, ja ettei kaikki liikunnan harrastaminen suinkaan ole kallista. Pienituloisissa perheissä kuitenkin jo pienetkin harrastamisen kustannukset voivat muodostua esteeksi. Lisäksi työryhmä korosti paljon liikkuvien lapsien osalta monipuolisen ja lajirajat ylittävän liikunnan merkitystä.

”Harrastamisen kohonneet kustannukset ovat tärkeä, mutta vain yksi syy lasten liikkumattomuuteen”

Omat havaintoni ovat osin samoja kuin mitä työryhmän raportti nostaa esiin: ratkaisut eivät ole yksinkertaisia ja eri lajeissa ongelmat ovat erilaisia. Kuitenkin havaintoni mukaan monessa lajiliitossa on jo herätty niin kustannusten nousuun kuin monipuolisen liikunnan tarpeeseen, mutta seurakenttä ei vielä kaikilta osin ole mukana. Kun puhutaan lasten ja nuorten liikunnasta, vanhemmilla on erityisen suuri rooli liikunnan mahdollistajina, kannustajina ja esimerkin näyttäjinä. Vanhemmat ovat usein myös tärkeä osa seuratoimintaa. Siksi esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan ja talkootyön tukeminen keventämällä säädöksiä ja säilyttämällä vapaaehtoistyön verottomuus jatkossakin on erittäin tärkeää.

”Koulupäivän yhteydessä tapahtuva harjoittelu mahdollistaa harjoitusvapaita iltoja, vähentää harrastuksiin kuljettamista ja lisää perheiden yhteistä aikaa”

Myös kouluilla on keskeinen rooli. Vantaalla yli viisisataa vantaalaista nuorta osallistuu ensi syksynä urheilutoimintaan koulunkäyntinsä yhteydessä.  Tällöin käynnistyy yläkoululaisten urheiluharrastusta tukeva Urhea-toiminta kaikissa Vantaan yläkouluissa. Koulupäivän yhteydessä tapahtuva harjoittelu mahdollistaa harjoitusvapaita iltoja, vähentää harrastuksiin kuljettamista ja lisää perheiden yhteistä aikaa. Hanke tehostaa koulujen liikuntatilojen käyttöä ja tarjoaa nuorille mahdollisuuden kokeilla myös toisia lajeja. Vantaan kokeilu on valtakunnallisesti merkittävä avaus kohti seurojen ja koulujen tiiviimpää yhteistyötä.

”Vanhempien, seuratoimijoiden ja lajiliittojen on sisäistettävä monipuolisen liikunnan merkitys lapsille”

Harkimon työryhmän esittämät toimenpiteet ovat hyvä työlista kunnille, järjestöille ja valtiolle liikuntaharrastusten kustannusten laskemiseksi. Kuten työryhmäkin raportissaan totesi, kustannukset ovat vain yksi tekijä, joka vaikuttaa lasten liikkumiseen. Avaintekijä lasten liikunnan lisäämisessä on ajattelutavan muutos – vanhempien, seuratoimijoiden ja lajiliittojen on sisäistettävä monipuolisen liikunnan merkitys lapsille. Uskon, että tämän muutoksen myötä myös yhteistyö lajien välillä tiivistyisi, mahdollisuus monen lajin harrastamiseen paranisi ja samalla harrastamisen kustannukset laskisivat.

 ”Lapsuuden liikunnan tärkein tehtävä on innostaa liikkumaan”

Hyvin harvassa lajissa etenee huippu-urheilijaksi tai saa elämänmittaisen palon aktiiviliikuntaan harjoittelemalla vain yhtä lajia ohjatusti päivittäin alle kymmenvuotiaana. Lapsuuden liikunnan tärkein tehtävä on innostaa liikkumaan monipuolisesti ja oma-aloitteisesti – myös myöhemmin nuoruudessa ja aikuisena. Tämän ymmärtäminen on avain niin menestykseen huippu-urheilussa kuin myös liian vähän liikkuvien liikkumaan kannustamisessa.

 

Sari Multala