Lapsillemme mahdollisuus puhtaaseen luontoon

Millaisen Suomen jätämme lapsillemme? Sitä olen pohtinut paljon yksivuotiaan tyttäreni syntymän jälkeen. Haluan, että lapseni saa aikuisenakin pulahtaa Itämereen uimaan, poimia sieniä lähimetsästä ja hiihtää aurinkoisilla keväthangilla. Ympäristöstä ja toisistamme huolehtiminen on meidän kaikkien yhteinen velvollisuus.

Millaisen Suomen jätämme lapsillemme? Sitä olen pohtinut paljon yksivuotiaan tyttäreni syntymän jälkeen. Haluan, että lapseni saa aikuisenakin pulahtaa Itämereen uimaan, poimia sieniä lähimetsästä ja hiihtää aurinkoisilla keväthangilla. Ympäristöstä ja toisistamme huolehtiminen on meidän kaikkien yhteinen velvollisuus.

Meillä on tuhansia järviä, metsiä, tuntureita ja saaristo, jollaisia ei muualta löydy. Meidän on pidettävä huolta niistä. Olen viettänyt lapsesta lähtien kesälomat Itämerellä purjehtien. Muistan, miten levä alkoi vaikuttaa vesillä olemiseen. Nyt tilanne on entisestään pahentunut. Viime loppukesän purjehduksellamme näky Saaristomerellä oli lohduton. Vaikka tämän talven suolapulssit Atlantilta auttavat Itämerta, Suomenlahdelle ne aiheuttavat lähikesinä todennäköisesti lisää levää. Meidän on vaadittava muilta, mutta myös sitouduttava itse Itämeren tilan parantamiseen.

Itämeren valuma-alue on neljä kertaa niin suuri kuin itse meri ja sen vaikutuspiirissä asuu 85 miljoonaa ihmistä. Maatalouden ravinteiden kierrättäminen avaa uusia mahdollisuuksia estää fosforin ja typen valuminen mereen.

Suomessa ei ole täysin ymmärretty sitä, miten luontokohteitamme hyödynnetään matkailussa ja sen mainonnassa. Ne ovat todella ainutlaatuisia. Mallia voisimme ottaa Uudesta-Seelannissa, jossa luonnosta huolehtiminen on kansallisylpeyden aihe ja jokainen matkailukohde on rakennettu luontoarvoja kunnioittaen.

Liikunnalla terveyttä ja hyvinvointia

Liikunta on ollut minulle aina tärkeää. Nautin lapsena koululiikunnasta, välituntien pihaleikeistä ja purjehdusharjoituksista. Urheilu on antanut minulle ystäviä ja onnistumisen tunteita. Jokaisella lapsella on oikeus löytää tuo sama riemu – liikunnallinen elämäntapa alkaa lapsena.

Liikkumattomuudesta syntyy Suomessa vuositasolla jopa 2 miljardin euron kustannukset. Kustannukset koostuvat pitkälti aikuisten sairauksista, muun muassa 2-tyypin diabeteksesta.

Omassa lapsuudessani välitunnit ja vapaa-aika vietettiin ulkona leikkien. Juoksimme metsissä ja kiipeilimme puissa. Riittävä liikunta on todella tärkeää niin kasvaville lapsille kuin kaiken ikäisille aikuisillekin. Se piristää kehon lisäksi myös mieltä.

Lapsuudessa syntynyt suhde liikuntaan kantaa usein pitkälle aikuisikäänkin, hyvässä ja pahassa. Liikuntasuositusten mukaan kouluikäisen tulisi liikkua 1-2 tuntia päivässä, nuoremman lapsen jopa kaksi tuntia päivässä. Lapsena liikkuminen kehittää motoriikkaa ja valmiuksia liikkua aikuisena monipuolisesti. Kouluihin on saatava lisää liikuntaa, niin tunneille kuin niiden ulkopuolellekin. Liikunta ei ole ainoastaan tarpeellista terveyden kannalta vaan se tutkitusti parantaa myös oppimista. On myös tärkeä ottaa huomioon se, että lapset kehittyvät liikkujina yksilöllisesti.

Liikkuminen ja ulkoilu lisäävät tutkitusti hyvinvointia. Jokamiehen oikeudet ovat tärkeä ulkoilun mahdollistaja, niistä tulee huolehtia jatkossakin. On luotava edellytyksiä sille, että kunnat, yksityiset ihmiset ja yhdistykset voivat tehdä ja ylläpitää liikunnallisia ulkoilupaikkoja ilman pelkoa kuluttajaturvallisuuslain liian kovista vastuista. Tarvitsemme jatkossakin talkoohenkeä, ja ihmisten mahdollisuutta liikuntapaikkojen rakentamiseen ja ylläpitämiseen tulee vahvistaa.

Koulutuksella mahdollisuuksia kaikille

Urheilu-uran aikana suorittamani kauppatieteen maisterin tutkinto antoi minulle monipuoliset valmiudet työelämään. Olen ylpeä siitä, että Suomessa meillä jokaisella on mahdollisuus maksuttomaan koulutukseen alakoulusta yliopistoon. Osaaminen ja innovaatiot ovat kilpailuetumme nyt ja tulevaisuudessa. Pidetään niistä kiinni.

Maksuton koulutus peruskoulusta lukioon, ammattikouluun ja yliopistoon on mahdollisuuksien tasa-arvon perusta. Ammattitutkinnon avulla kaikki voivat valita elämänsä suunnan ja hakeutua koulutustaan vastaavaan työhön. Tätä on vaalittava ja pidettävä huolta siitä, että koulumme ja koulutuksemme pystyy vastaamaan muuttuvaan maailmaan. Lisätään koulutuspaikkoja sinne, missä niitä tarvitaan, jotta osaavan työvoiman saatavuus ei ole siitä kiinni. Esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden opiskelupaikkoja on pääkaupunkiseudulla tarpeeseen nähden liian vähän.

Suomi on tunnettu erikoisosaamisestaan ja koulutuksen korkeasta tasosta. Huolehditaan siitä, että työssä oppiminen ja pätevöityminen on mahdollista, mutta muistetaan yliopistojemme arvo: Tutkimukseen ja kehitykseen panostaminen on osaamisen kasvun perusta. Taantumassa tavataan leikata juustohöylällä kaikkialta. Koulutuksesta leikkaaminen heikentää kilpailukykyämme tulevaisuudessa.

Kansainvälisessä kilpailussa Suomen kilpailuvaltti ei ole hinta vaan erityisesti osaaminen – tätä kasvatetaan ja ruokitaan koulutuksella.

Ihmisten asialla, työn puolesta

Vantaan kaupunginvaltuustossa ja –hallituksessa olen huomannut, miten eduskunnan päätökset näkyvät kuntatasolla. Kuntien tehtäviä ja sitä kautta kustannuksia ei voi enää lisätä – kunnille on annettava mahdollisuus taloutensa korjaamiseen.

Työn tekemisen tulisi aina olla kannattavaa. Sosiaaliturvan joustamattomuus hankaloittaa esimerkiksi vanhempainvapaan tasaisempaa jakamista isän ja äidin kesken, minkä huomasimme mieheni kanssa konkreettisesti. Meidän pitäisi auttaa äitejä takaisin työelämään, eikä vaikeuttaa sitä.

Mielestäni työn tekemisen tulisi olla aina kannattavaa. Opiskelun, työttömyyden tai vanhempainvapaan aikana sosiaaliturvan joustamattomuus hankaloittaa osa-aikaista työntekoa ja esimerkiksi vanhempainvapaan tasaisempaa jakamista. Kannustinloukuista on puhuttu pitkään, mutta silti niitä on edelleen.

Tällä hetkellä vanhempainvapaa on vapaasti jaettavissa molemman vanhemman kesken. Rajoituksia kuitenkin on, kuten huomasimme mieheni kanssa konkreettisesti. Olisimme halunneet tehdä töitä esimerkiksi vuoroviikoin. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista.

Jos työntekijällä ja työnantajalla on halu sopia työnteosta joustavasti vanhempainvapaan ajalla, miksi tätä halua on byrokratialla rajattava? Maksettavan etuuden määrä on sama riippumatta siitä, pidetäänkö vapaat putkessa vai osissa. Työn tekemisen joustavammalla mahdollistamisella helpotettaisiin vanhempainvapaan tasaisempaa jakamista.

Isät pitävät edelleen alle 7 % vanhempainvapaista. Suurin osa perheistä käyttää vanhempainvapaan jälkeen kodinhoidon tukea – ja useimmiten sen tekee äiti. Pitkä työstä poissaolo on naisten palkkojen kehitykselle ja työllistymiselle haitallista. Lisäksi se vaikuttaa todennäköisesti nuorten naisten työllistymiseen ennen perheenlisäystäkin.

Perheenlisäyksen kustannuksia tulisi tasata naisten ja miesten työnantajien välillä. Yhtenä ratkaisuna tähän on ns. 6+6+6 –malli, jossa isälle on varattu 6kk, äidille 6kk ja vapaasti valittavissa on 6kk.