Nato-jäsenyyden hakemisen aika on nyt. Ei enää koskaan yksin.

Nato-jäsenyyden hakemisen aika on nyt. Ei enää koskaan yksin.

1980-luvun lopulla Kannelmäessä, Pelimannin ala-asteella vietimme kansallista veteraanipäivää. Olin kutsunut paikalle ukkini, sotaveteraanin. Muistan, että se oli ukilleni tärkeää. Vaikka olin vasta pieni lapsi, sotien läheisyys ja merkitys Suomen itsenäisyydelle oli hyvin konkreettinen: ukkini oli ollut sodassa, mummini oli joutunut jättämään kotinsa rajan takana Käkisalmella. En onneksi silloin ymmärtänyt, miten raakaa sota on. Sen kuitenkin ymmärsin jo silloin, että sotaan emme koskaan saisi enää joutua. Sen tavoitteen eteen teemme töitä täällä eduskunnassa.  

Emme varustaudu sotaan siksi, jotta siihen joutuisimme. Varustaudumme sotaan, jotta emme siihen koskaan joutuisi. Suomen vahva maanpuolustus on ollut, ja on jatkossakin meidän ensisijainen turvamme. Venäjän raakalaismainen hyökkäys suvereenia valtiota kohtaan on kuitenkin herättänyt suomalaiset pohtimaan, riittääkö se enää jatkossa. Tarvitsemmeko muutakin turvaa, kuin vahvan maanpuolustustahdon ja uskottavan maanpuolustuksen? 

Eduskunta on tehnyt työtään turvallisuusympäristön muutoksen seurauksista huolella, mutta viivyttelemättä. Jokainen kansanedustaja on saanut mahdollisuuden perehtyä asiaan huolella. Meille Nato-jäsenyyden kannalla olleille tämä on antanut mahdollisuuden vahvistaa näkemyksiämme ja syventää tietojamme. Moni aiemmin liittoutumista vastustanut on nyt kääntynyt kannattamaan jäsenyyttä. Suomen kansa on johtanut mielipiteen muutosta ja antanut vahvan selkänojan meille päättäjille tehdä tarvittavat päätökset. Sillä, että teemme päätöksen jäsenyyden hakemisesta laajassa yhteisymmärryksessä, on erittäin suuri merkitys. Se on vahva viesti muille Nato-maille, mutta myös Venäjälle: Suomi tekee ratkaisunsa itse, omista lähtökohdistaan. 

Nato-jäsenyys parantaa turvallisuuttamme ja vahvistaa puolustustamme. Suomelle Nato-jäsenyyden merkittävin vaikutus on se, että Suomi on osa Naton yhteistä puolustusta ja pääsee Naton turvatakuiden piiriin. Samalla mahdollinen hyökkääjä joutuisi ottamaan huomioon, että Suomen tukena olisi koko liittokunnan sotilaallinen voima. Merkittävin perustelu Suomen Nato jäsenyydelle onkin se pidäke, jonka se Suomea vastaan toimiville toisi. Jos haluamme rauhaa, meidän on varustauduttava sotaan. Ja kun sekään ei riitä, liittoudumme.  

Suomi on eurooppalainen valtio, jolla on oltava länsimainen puolustusratkaisu uskottavalla pelotteella. Kuten selonteossa todetaan, Suomen puolustuskyky sekä kriisinsietokyky vahvistaisivat Naton yhteistä puolustusta koko liittokunnan alueella. Suomen Nato-jäsenyys vahvistaisi Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan vakautta ja turvallisuutta. Nato-maana Suomi käytännössä tekisi lopulta monin tavoin samoja asioita kuin nyt jo ulkopolitiikassamme teemme, mutta vain aiempaa läheisemmin kumppaneittemme kanssa. Näin Suomi voisi aiempaa vahvemmin antaa panoksensa Euroopan tuvallisuuteen ja vakauteen sekä Euroopan globaalin roolin vahvistamiseen. Historia osoittaa, miten tärkeää on osata tarttua eteen avautuviin tilanteisiin määrätietoisesti.

Kaiken kaikkiaan Nato-jäsenyys tarkoittaa meille riittävintä mahdollista turvaa ja aiempaa merkittävämpää vastuuta ja vaikutusvaltaa kansainvälisen turvallisuuden rakentamisessa – siis mahdollisuuksia edistää maailmalla demokraattista arvopohjaamme nykyistä paremmin. Nato-ratkaisu on siten merkittävimpiä aikakautemme päätöksiä – ja suomalaisten yhteinen.

Det viktigaste för oss är Finlands och finländarnas säkerhet. Det finns ingenting som är viktigare än vår självständighet. Vi grunder vår demokrati, frihet ock säkerhet till självständigheten. Och det är det viktigaste ärendet som vi som riksdagsledamöter har: att försvara självständigheten och fred. Finlands säkerhet är inte ett nollsummespel. När Finlands säkerhet maximeras, är det inte bort från någon. Den totala säkerheten ökar.

I Nato kommer vi inte bara få utan också att ge. Finlands medlemskap ska öka hela Europas säkerhet. Medlemskapet medför också nya möjligheter, bland annat för samarbetet i Norden. 

Tänä vuonna huhtikuun lopussa vietimme jälleen kansallista veteraanipäivää. Osallistuin Vantaan kaupungin tilaisuuteen, jossa sain tilaisuuden keskustella erään paikalle saapuneen veteraanin kanssa. Hän oli puolustanut Suomea niin Talvisodassa, Jatkosodassa kuin Lapin sodassakin. Ukrainan sota on saanut meidät kaikki ymmärtämään, miten rauha voi muuttua sodaksi yhdessä yössä. Silloin ei kysytä, halusimmeko sotaa. Sitä ei kysytty myöskään tapaamaltani sotaveteraanilta tai siltä sukupolvelta, joka soti itsenäisyytemme puolesta. Kun kysyin, miltä se silloin tuntui, kun sota syttyi, sain vastauksen: ’’oli pakko lähteä, ei ollut vaihtoehtoja’’. 

Me näemme nyt, miten järkyttävää ja raakaa sota on. Ei ole jäänyt epäselväksi, kenen joukoissa Suomi seisoo: olemme osa länttä ja autamme Ukrainaa kaikin mahdollisin keinoin.

Kansanedustajina vastuullamme on tehdä päätöksiä, jotka edistävät rauhaa. Meidän tehtävämme on tehdä välttämättömät ratkaisut rauhan puolesta. Jotta lastemme lastenkaan ei tarvitsisi tietää, mitä sota omassa kotimaassa tarkoittaa. Ratkaisu Natoon liittymisestä on ratkaisu rauhan puolesta.