Tällä viikolla eduskunta kävi ajankohtaiskeskustelun seksuaalisesta häirinnästä. Keskustelu oli monipuolinen ja koko eduskunta jakoi huolen ilmiöstä.
Seksuaalisessa häirinnässä on kyse fyysisestä ja henkisestä alistamisesta – vallasta ja sen väärinkäytöstä. Tarinat, joita viime aikaisten kampanjoiden myötä olemme saaneet lukea, ovat karmaisevia. Erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvat tapaukset, joissa usein tuttu, jopa läheinen aikuinen käyttää hyväksi luottamussuhdettaan, ovat järkyttäviä. Suomella on monella tavoin hyvä lainsäädäntö ja tasa-arvoinen työelämä.
On tärkeää, että me kaikki osallistumme seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisyyn. Tämä käynnissä oleva keskustelu on sille alku: nyt piilevä ongelma on tehty näkyväksi eikä kenellekään voi enää olla epäselvää, että seksuaalinen häirintä on yksiselitteisesti väärin.
Tulevien sukupolvien – lasten – tiedot ja asenteet ovat pitkälti kiinni meistä aikuisista. Meidän on kerrottava jokaiselle lapselle, mikä on sallittua ja mikä ei – mikä on oikein ja väärin, mikä taas ei. Ja meidän tulee myös rohkaista lapsia kertomaan siitä, jos joku toimii itseä tai toista kohtaan väärin. Neuvoloissa tehdään jo työtä perheiden auttamiseksi terveen kehonkuvan ja hyvän itsetunnon rakentamiseksi lapsille. Tätä työtä voisi tehdä vieläkin määrätietoisemmin osana neuvolan ja perheiden yhteistyötä ja lisäksi varhaiskasvatuksen, koulun ja kotien yhteistyössä.
Uskon, että tehokkaimmin puutumme ja ennalta ehkäisemme asenteiden muutosta puuttumalla näkemäämme häirintään ja rohkaisemalla puuttumiseen ja puhumiseen. Ennen kaikkea on asenteista ja siitä, että arvostamme toisiamme ja toistemme oikeuksia koskemattomuuteen. Haluan sanoa kaikille, jotka olette kertoneet kokemuksistanne seksuaalisen häirinnän vastaisissa kampanjoissa: Kiitos, teit oikein. Ei se ole heikko, joka uskaltaa tästä puhua vaan se, joka häirintään sortuu.
Puuttumattomuus on sallimista ja hyväksymistä. Meidän tulee päästä eroon pelon ja hiljaisen hyväksynnän kulttuurista. Uskon, että tänä syksynä käydyllä keskustelulla on siihen erittäin merkittävä vaikutus niin meillä kuin maailmallakin.
Sari Multala