Kesälomat ovat takana ja koululaiset ovat palanneet koulunpenkille. Koulujen alun yhteydessä on uutisoitu paljon uudesta peruskoulun opetussuunnitelmasta. Näkyvin muutos koulujen arjessa on, että koodausta, yrittäjyyttä sekä ruotsinkieltä aletaan opiskella jo alemmilla luokilla. Myös oppiainerajoja rikotaan, ja perinteisten aineiden ohessa kehitetään laaja-alaista osaamista opettelemalla yleisiä elämäntaitoja. Uudistetusta opetussuunnitelmasta huolimatta suomalainen peruskoulu kaipaisi suurempaa ja kokonaisvaltaisempaa rakenteellista uudistusta.
“Suomalainen peruskoulu ei ole enää oppilaille tasa-arvoinen”
Nimekäs tutkijajoukko on julkaissut osana Oma linja -hanketta selvityksen, jonka mukaan suomalainen peruskoulu ei ole enää oppilaille tasa-arvoinen. Suomen vuodesta 2006 laskeneet PISA-tulokset ovat olleet laajasti kaikkien tiedossa jo useamman vuoden ajan. Sen sijaan merkit tasa-arvon, suomalaisen koulutuksen peruskiven, rapautumisesta ovat nostaneet pintaan uuden huolenaiheen.
Selvityksen mukaan peruskoulumme ei pysty toteuttamaan yhtä keskeistä tehtäväänsä: kuromaan kotitaustan aiheuttamia eroja kiinni. Vanhempien korkea koulutus, ammatti, varallisuus ja kodin kulttuurinen pääoma antavat oppilaalle noin 1,5 kouluvuoden edun suhteessa oppilaisiin, joiden kotiolot ovat heikommat. Maahanmuuttajien ja kantaväestön erot lukutaidossa ja matematiikassa ovat Suomessa Pohjoismaiden suurimmat. Sukupuolten välisessä vertailussa poikien lukutaito on merkittävästi tyttöjä huonompi.
“Tutkijat peräänkuuluttavat ratkaisuksi yksilöllisempää peruskoulua”
Tutkijat peräänkuuluttavat ratkaisuksi yksilöllisempää peruskoulua. Nuoret kehittyvät eri tahdissa, eikä nykyinen jäykkä peruskoulu onnistu kaventamaan eroja osaamisessa. Joustavoittamalla peruskoulun kestoa ja sisältöä tuettaisiin jokaista nuorta paremmin. Konkreettisina uudistuksina selvityksessä ehdotetaan yksilöllisiä opintopolkuja ja opiskeluajan sitomista vuosien sijasta osaamiseen. Osaamiselle tulisi myös asettaa minimitavoitteet. Valinnaisuus korostuisi erityisesti oppimistavan valinnassa – kaikki opiskelisivat pääpiirteissään samoja aineita, mutta valittavana olisi erilaisia tapoja suorittaa opinnot.
Tutkijoiden esitys on suomalaisessa koulutuskeskustelussa rohkea. Suomessa on perinteisesti liputettu tasa-arvon nimissä “one size fits all”-ajattelun puolesta. Tutkijoiden tulokset kuitenkin haastavat tämän ajattelutavan. Se, että jokainen saa samanlaisen koulutuksen, ei automaattisesti takaa tasa-arvon toteutumista. Olemme kaikki erilaisia oppijoita ja kehitymme eri tahdissa. Esimerkiksi urheilussa on alettu tunnistaa lasten ikäryhmiin lokeroinnin keinotekoisuus – alkuvuodesta ja loppuvuodesta syntyneiden välillä voi olla merkittäviä kehityseroja.
“Se, että jokainen saa samanlaisen koulutuksen, ei automaattisesti takaa tasa-arvon toteutumista”
On hyvä, jos tämä selvitys käynnistää keskustelun peruskoulusta, jossa yksilölliset tarpeet huomioitaisiin paremmin. Nopeille on annettava tilaisuus edetä nopeammin ja hitaille rauhallisemmin – varmistaen että kaikki omaksuvat määritellyn minimiosaamisen ja kehittyvät omalta lähtötasoltaan mahdollisimman pitkälle.
Oma linja -hanke on vasta alussa, ja mielenkiinnolla jään odottamaan tutkijaryhmän uusia suosituksia ja ajatuksia. Hanke on Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa ja työvälineitä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Omassa toiminnassani, sekä paikallisesti että valtakunnallisesti, haluan olla vahvasti edistämässä suosituksia. Nuorten syrjäytymisen pysäyttämisen kannalta tärkeimmät asiat tehdään jo ennen varsinaista nuoruutta. Hyvä, että vaikuttavimmista toimenpiteistä saadaan tutkittua tietoa!
Sari Multala