Suomi on sääntelyn luvattu maa. Sääntely on syntynyt senhetkiseen koettuun tai todelliseen tarpeeseen tai EU-sääntelyn vaatimuksesta. On kuitenkin paljon sääntelyä, jota on hyvä arvioida kriittisesti tai jopa tarvittaessa täysin kumota. Esitys liikeaikalain kumoamisesta pohjautuu hallitusohjelmaan, jossa on sovittu, että osana sääntelyn purkua kauppojen aukioloa vapautetaan. Pidän tätä esitystä tervetulleena.
Muun muassa IMF on osoittanut vahvan tukensa ja jopa arvioinut positiivisesti vaikutuksia työllisyyteen ja kokonaistuotantoon. Vaikka todennäköisesti välitöntä vaikutusta työllisyyteen ei tulekaan, on esitys kuitenkin askel oikeaan suuntaan sääntelyn purkamisessa. EU-tasolla ei kauppojen aukioloja ole säännöstasolla harmonisoitu eikä toivottavasti näin tehdäkään. Ruotsissa aukiolot vapautettiin jo vuonna 1972, ja nyt vertailtaessa kaupat ovat Ruotsissa viikkoa kohden avoinna suunnilleen yhtä paljon kuin Suomessa.
Liikeaikalain kumoamisella vältetään poikkeuslupien tarvetta ja näin hallinnollista työtä. On turhaa, että liikkeet joutuvat hakemaan poikkeuslupaa normaalille toiminnalleen päivinä, jolloin kysyntä on mahdollisesti jopa koko vuoden suurin, kuten kampaamo- ja parturialan yrittäjät joutuvat tekemään esimerkiksi itsenäisyyspäivänä. Lisäksi poikkeusluvat ovat elinkeinonharjoittajalle maksullisia ja ne on hinnoiteltu hakemuksen kohteen mukaan. Liikeaikalain kumoaminen vähentää sääntelyä ja hallinnoinnin tarvetta ja lisää kuluttajan valintamahdollisuuksia sekä yksinkertaistaa lainsäädäntöä. Nykyinen liikeaikalaki sisältää yli 20 poikkeusta liikkeen koon, tyypin tai toimialan perusteella. Jatkossa aukioloajat olisivat lähes vapaasti kauppiaiden päätettävissä ja määräytyisivät enemmän kysynnän ja tarjonnan mukaan. Pakkoa pitää liike auki kaikkina päivinä ei kuitenkaan tulisi. Jos katsotaan vastaavan lainsäädännön vaikutuksia muissa maissa, ei kauppojen aukioloissa välttämättä tapahtuisi merkittäviä muutoksia.
Ymmärrän huolen kaupan keskittymisestä sen entisestään suurempiin tai entisestään suuriin yksiköihin. Tässä ongelmana kuitenkin näen mielestäni enemmän Suomen keskittyneen kaupan rakenteen ja kuntien kaavoitusprosessit. Tämä esitys tarkoittaa pienten yksiköiden kilpailuedun poistamista. Mutta lainsäädännön tarkoituksena ei yleisesti pitäisi olla kilpailuedun luominen vaan tasavertaisten kilpailuedellytysten mahdollistaminen. Tämä esitys nyt myös luo mahdollisuudet uusille lähipalveluille.
Kauppakeskuksissa usein on velvoite noudattaa kauppakeskusten aukioloaikoja tai ainakin näitä mukaillen. On tärkeää, että liikeaikalain sisältämä sääntely, jolla turvataan kauppakeskusten pienyrittäjien oikeus viikoittaiseen vapaapäivään, turvataan jatkossakin.
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että työelämä on pysyvästi uudistunut ja jatkaa uudistumistaan myös tulevaisuudessa. Olen jopa kotona käynyt väittelyä siitä, mikä on niin sanottua normaalia työntekoa ja mikä ei. En usko, että me voimme lainsäädännöllä tätä kehitystä pysäyttää, korkeintaan jarruttaa. Työaikalaki ja työehtosopimukset turvaavat jatkossakin sen, että yksittäisen työntekijän työkuorman ei pitäisi kasvaa kohtuuttomaksi.