Ei ole sattumaa, että viime aikoina useammassa puheenvuorossa on tuotu esiin kulttuurin ja sivistyksen ratkaiseva merkitys tulevaisuudellemme. Kulttuuri on avainasemassa yhteiskuntamme hyvinvoinnin ja henkisen kriisivalmiuden kannalta.
Viimeksi Ia Adlercreutz (HS Mielipide 31.1.) peräänkuulutti pitkälle katsovan kulttuuristrategian tarvetta. Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitusohjelman mukaisesti olen käynnistänyt laajapohjaisen kulttuuripoliittisen selonteon valmistelun viime vuoden puolella, ja valmiin selonteon hallitus antaa eduskunnalle ensi syksynä.
Selonteko on nimenomaan pitkälle, jopa parinkymmenen vuoden päähän kurottava näkemyksellinen kulttuuristrategia. Tavoittelemme kunnianhimoista yhteistä näkemystä, joka yhdistää kulttuurintekijöitä ja -kokijoita ja joka herättää ylpeyttä jokaisessa suomalaisessa.
Tämän vuoksi selonteon valmistelu tehdään ensisijaisesti laajaa osallistumista ja kuulemista hyödyntäen. Valmistelussa ovat käytössä verkkokyselyt, maakuntatilaisuudet, sekä ilokseni Kulta ry:n käynnistämät kulttuuripoliittiset olohuonekeskustelut, joista jälkimmäisen jokainen voi järjestää itse ja toimittaa näkemyksen selontekotyön evästykseksi Kulta ry:n tai opetus- ja kulttuuriministeriön sivujen kautta.
Kulttuuri ja taide ovat olennainen osa kansallista itsetuntoamme, resilienssiämme ja henkistä huoltovarmuuttamme. Mitä puolustaisimme, jos meillä ei olisi kulttuuria ja kulttuurin tekijöitä? Moninaisesta, jatkuvasti kehittyvästä upeasta kulttuurikentästämme jokainen voi löytää itselleen merkityksellistä, arvokasta ja henkisiä voimavaroja kartuttavaa kulttuuria.
Toivon, että aivan jokainen myös innostuisi miettimään, mitä omaleimainen kulttuurimme merkitsee omalle itselle ja yhteisöllemme. Mitä haluamme vaalia omassa kulttuurissamme ja missä asioissa haluamme ottaa kehitysloikkia? Kannustan kaikkia osallistumaan kulttuuripoliittiseen keskusteluun olohuoneessaan, mielipidekirjoituksin tai ottamalla päättäjiin yhteyttä omassa kunnassa ja eduskunnassa.
Sari Multala
tiede- ja kulttuuriministeri (kok)
Julkaistu Helsingin Sanomissa 17.2.2024