Liikunnanopetukseen lisää elämyksiä

Liikunnanopetukseen lisää elämyksiä

Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila on ehdottanut numeroista luopumista muun muassa koululiikunnassa (HS 12. 10.). Kurttila kysyi, pitääkö kenenkään saada kuutosta liikunnasta ja miksi se on kasvun ja oppimisen kannalta tärkeää.

Eduskunnan sivistysvaliokunnan ja valtion liikuntaneuvoston jäsenenä toivon asiasta keskustelua. Ymmärrän täysin ja allekirjoitan Kurttilan näkökulman, että “kuutonen liikunnassa ei kerro niinkään lapsesta vaan ennemminkin aikuisten kyvyttömyydestä motivoida lasta ja auttaa häntä löytämään liikkumisen ilo”.

Koulun liikuntatunneilla pitäisikin ensisijaisesti olla kyse siitä, että lapsille opetetaan liikunnallista ja terveellistä elämäntapaa, esitellään lapsille eri lajeja ja tarjotaan elämyksiä, yhdessä tekemistä ja yhteen hiileen puhaltamista.

Nykyisessä elämänmenossa liikuntatunneilla on yhä suurempi merkitys sosiaalisten tilanteiden opettamisessa. Ei ole täysin yhdentekevää, millä tavalla lapsi liikuntatunnilla käyttäytyy.

Yksi motivoiva tekijä liikuntatunneillakin on arviointi. Monille lapsille liikunta saattaa olla se ainoa tunti, josta tulee hyvä numero.

Myös keskinäinen kilpailu oppilaiden välillä voi olla hauskaa ja luonnollista. Sen on hyvä tapahtua liikuntatunnin kaltaisessa ohjatussa ympäristössä. Koulussa on arvokasta oppia, millaista on voittaa ja hävitä, miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa muihin.

Liikuntatuntien ja -suoritusten arvioinnilla saattaa olla myös itsessään motivoiva vaikutus. Oppilas saattaa hyvien tulosten myötä innostua urheilemaan kilpaa tai parantamaan omaa suoritustaan seuratessaan omaa kehitystään.

Arviointiperusteiden merkitys on tässä ratkaiseva: arvioinnin perusteiden on oltava oppilaille selkeitä ja heille on oltava selvää, miten omaa suoritusta pystyisi parantamaan ja myös miksi.

Vanhemmiten liikunnasta innostuneet tietävät omakohtaisesti, että liikunta lisää hyvinvointia, ehkäisee tai lieventää tukielinten sairauksia, parantaa keskittymistä ja suorituskykyä sekä auttaa jaksamaan.

Suuri osa aikuisena liikkumaan intoutuneista on sitä paitsi innostunut liikunnasta vasta, kun keksittiin, miten jok’ikistä suoritusta voidaan mitata. Mittausten avulla voidaan seurata reaaliaikaisesti omaa kehitystä, esimerkiksi nyt niin suositussa juoksuharrastuksessa.

Parhaimmillaan liikunnanopettaja voi toimia kuten oma valmentaja urheilussa: kannustaa lasta oppimaan ja etenemään omista lähtökohdistaan käsin.

Liikunnanopettaja kertoo, miksi monipuolinen liikkuminen on tärkeää, kannustaa eri lajien kokeilemiseen ja tuo lapsen tietoisuuteen tämän vahvuudet liikunnassa ja myös sen, missä olisi vielä kehitettävää.

Kehitystä voidaan seurata erilaisin testein. Omien suoritusten kehittyessä lapselle on palkitsevaa myös numeroiden kehittyminen.

Jos oppilas saa liikunnasta kuutosen, arvioinnista luopumista tehokkaampaa on kehittää tapoja innostaa oppilasta liikkumaan. Se on myös kansanterveyden kannalta suotavampaa.

 

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipideosastolla 15.10.15