Sain viime vuonna kunnian keskustella Vantaan veteraanipäivän juhlassa erään veteraanin kanssa. Hän oli puolustanut Suomea niin Talvisodassa, Jatkosodassa kuin Lapin sodassakin. Sota Ukrainassa on saanut meidät kaikki ymmärtämään, miten rauha voi muuttua sodaksi yhdessä yössä. Silloin ei kysytä, halusimmeko sotaa. Sitä ei kysytty myöskään tapaamaltani sotaveteraanilta tai siltä sukupolvelta, joka soti itsenäisyytemme puolesta. Kun kysyin, miltä se silloin tuntui, kun sota syttyi, sain vastauksen: ’’oli pakko lähteä, ei ollut vaihtoehtoja’’.
Me näemme nyt, miten järkyttävää ja raakaa sota on. Ei ole jäänyt epäselväksi, kenen joukoissa Suomi seisoo: olemme osa länttä ja autamme Ukrainaa kaikin mahdollisin keinoin.
Kansanedustajina vastuullamme on tehdä päätöksiä, jotka edistävät rauhaa. Meidän tehtävämme on tehdä välttämättömät ratkaisut rauhan puolesta. Jotta lastemme lastenkaan ei tarvitsisi tietää, mitä sota omassa kotimaassa tarkoittaa. Ratkaisu Natoon liittymisestä on ratkaisu rauhan puolesta.
Elämme ajassa, jossa pitkään itsestäänselvyytenä pidetystä rauhasta Euroopassa on jäljellä rauniot. Suomi antaa vahvan tuen Ukrainan itsenäisyydelle, itsemääräämisoikeudelle ja alueelliselle koskemattomuudelle. EU:n on pidettävä yllä ja jäsenmaiden noudatettava Venäjä-pakotteita, kunnes Venäjän sotatoimet päättyvät ja Venäjän sotilaat ovat poistuneet maasta.
Ukrainan tukemista on jatkettava niin kauan, kunnes Venäjän joukot on työnnetty pois maasta. Emme valitettavasti voi luottaa siihen, että Venäjän käyttäytyminen muuttuu tulevaisuudessa. Venäjä kunnioittaa kovaa voimaa. Naapuristamme maa ei tule poistumaan.
Kaiken kaikkiaan Nato-jäsenyys tarkoittaa meille riittävintä mahdollista turvaa ja aiempaa merkittävämpää vastuuta ja vaikutusvaltaa kansainvälisen turvallisuuden rakentamisessa – siis mahdollisuuksia edistää maailmalla demokraattista arvopohjaamme nykyistä paremmin. Nato-ratkaisu on siten merkittävimpiä aikakautemme päätöksiä – ja suomalaisten yhteinen.
Suomen turvallisuuden, koskemattomuuden ja itsenäisyyden vankistamista tärkeämpää päämäärää ei ole. Emme tiedä vielä varmaksi, milloin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenhakemukset ratifioidaan Turkissa ja Unkarissa. Meidän pitää kuitenkin jo valmistautua tulevaan: Suomen siirtyminen aktiiviseksi jäseneksi puolustusliitossa ei tapahdu itsestään.
Suomen keskeisin tehtävä Natossa on puolustaa Suomea. Suomella on myös iso rooli Itämeren alueen sekä arktisen alueen puolustuksen rakentamisessa ja alueiden valvonnassa yhdessä Itämeren alueen maiden ja etenkin Pohjoismaiden kanssa.
Tulevat vuodet asettavat perustan Suomen Nato-politiikalle. Vielä pitää päättää, missä kaikessa Naton toiminnassa ja millä tavalla haluamme olla mukana. Suomen kannattaa pyrkiä olemaan aktiivinen jäsen – se palvelee niin meidän kuin NATOn turvallisuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Suomen jäsenyys lisää koko liittokunnan turvallisuutta ja toimintakykyä.
1980-luvun lopulla Kannelmäessä, Pelimannin ala-asteella vietimme kansallista veteraanipäivää. Olin kutsunut paikalle ukkini, sotaveteraanin. Muistan, että se oli ukilleni tärkeää. Vaikka olin vasta pieni lapsi, sotien läheisyys ja merkitys Suomen itsenäisyydelle oli hyvin konkreettinen: ukkini oli ollut sodassa, mummini oli joutunut jättämään kotinsa rajan takana Käkisalmella. En onneksi silloin ymmärtänyt, miten raakaa sota on. Sen kuitenkin ymmärsin jo silloin, että sotaan emme koskaan saisi enää joutua. Sen tavoitteen eteen teemme töitä täällä eduskunnassa.
Liittymisessä NATOon on kyse siitä, että voimme elää rauhassa luottaen hyvään ja turvalliseen huomiseen Suomessa. Suurin syy liittoutua ja toimia aktiivisena NATOn jäsenenä on pidäke, jonka se luo: vahva ja yhdessä liittokunnan kanssa suunniteltu maanpuolustus luo vahvan pidäkkeen meitä vastaan toimimiselle.
Liittyminen osaksi puolustusliitto Natoa tulee olemaan kunniakas hetki itsenäisen Suomen historiassa. Ei enää koskaan yksin.