Urheilun on tehtävä enemmän

Urheilu koskettaa, innostaa ja liikuttaa lähes kaikkia suomalaisia. Kaupallinen sektori liikuttaa miljoonaa ihmistä viikossa ja urheiluseurat yli miljoonaa. Kesän aikana ja erityisesti viime viikkoina ovat eri lajien urheilijat ja toimijat lähestyneet monesta suunnasta ja innostaneet minua tähän ilmoitukseen. Olen nöyrän kiitollinen ja otettu siitä, että toimintani urheilun parissa on koettu niin että siitä on ollut hyötyä ja apua. Omalla urallani kilpailin 13 arvokisamitalia Suomelle. Urheilin olympialaisissa Sydneyssä, Ateenassa ja Lontoossa. En olisi pystynyt urheilemaan ammattimaisesti ilman lajiliiton ja Olympiakomitean tukea. Urheilijan vuosibudjeteissa heidän roolinsa olivat 50%, usein ylikin. Urheilu-uran aikana opiskelin kauppatieteitä (KTM) ja olin uran jälkeen päävalmentajana purjehdusliitossa. Viime vuosina olen ollut mukana seuratoiminnassa omien lasteni harrastamisen kautta. Koen että on korvaamattoman tärkeää kokea urheilu joka kulmasta: lasten liikunnasta ammattiurheiluun. Unohtamatta kaikkien sukupolvien liikuttamista. Vuodesta 2013 asti on ollut etuoikeutettua saada olla ihmisten asialla ja heidän valitsemanaan eri rooleissa, muun muassa kansanedustajana ja kotikaupunkini Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Olen tehnyt kaikkeni, että näissäkin rooleissa onnistuisin ihmisten sujuvan arjen ja tietenkin liikunnan ja urheilun puolustajana. Tämä vuosi on nostanut vaikeuskertoimen aivan uudelle tasolle. Välillä koen riittämättömyyttä vaikeiden asioiden edessä. Mutta periksi antaminen ei ole ollut koskaan vaihtoehto. Tämä vuosi on ollut meille kaikille haasteellinen, mutta me selviämme tästäkin – yhdessä. Olenko urheilun käytettävissä Olympiakomitean puheenjohtajana?  Ehdottomasti olen. Olen ollut aina käytettävissä urheilun ja liikunnan luottamustehtäviin hoitamaan yhteisiä asioita. Monen mielestä nyt on korkea aika sille, että naisehdokas olisi varteenotettava vaihtoehto. Kun voitin ensimmäisen maailmanmestaruuden, ihmeteltiin miten nainen purjehtii. Toisen mitalin jälkeen enää kukaan ei ihmetellyt ja uran lopussa lähes kaikki mitalistimme olivat naisia. Miksi urheilujohtaja ei voisi olla nainen? Tietysti voi, jos on riittävän osaava eli paras tehtävään. Sukupuoli ei...
Hyvää Itämeripäivää!

Hyvää Itämeripäivää!

Puhtaan luonnon merkitys on tänä vuonna korostunut, kun moni suomalainen on löytänyt kotimaanmatkailun aivan uudella tavalla. Meidänkin perheemme vietti tuttuun tapaan suuren osan kesästä purjeveneessä. Etenkin Saaristomeri on lounaisen Suomen ehdoton helmi, josta olen tänäkin vuonna saanut nauttia purjehtien, uiden ja kalastellen. Saaristomerestä nauttiminen ympäri vuoden edellyttää kuitenkin sitä, ettei meri tukehdu loppukesällä leväpuuroon. Saaristomeri on se osa Suomen luonnosta, joka on eniten sairas ja jota meidän ihmisten aiheuttamat muutokset ekosysteemiin eniten rasittavat. Itämeren tilaa on saatu vuosien aikana parannettua. Esimerkiksi viljelijät ovat tehneet paljon työtä maatalouden aiheuttaman vesistökuormitusriskin vähentämiseksi. Viime vaalikaudella loimme 50 miljoonan euron meripaketin, jonka avulla rantapeltojen ravinteita sidotaan nyt monin paikoin kipsin avulla. Se ei yksinään auta. Vesistä huolehtiminen vaatii jatkuvaa toimintaa, sillä Itämeri toipuu hitaasti ja edelleen tarvitaan voimakkaita toimia ravinnevalumien vähentämiseksi ja ravinteiden poistamiseksi. Toimintaa on tehostettava ja kehitettävä, jotta pääsemme lähemmäs vesiensuojelutavoitteita. Hallitus aikoo suunnata kaudellaan yhteensä yli 250 miljoonaa euroa ravinnekiertoon liittyviin toimiin. Monien pienten hankkeiden sijaan tarvitaan alueellista ja asiallista tehokkuutta ja resurssit on keskitettävä niin, että muutos tapahtuu. Muuten olemme viiden vuoden päästä tilanteessa, jossa emme näe parannusta Saaristomeren tilassa ja ennusteissa.Ruoantuotannon ja meren etu yhtyy, kun fosfori kiertää Suomen sisällä. Lannan tehokas ja järkevä käyttö on tehokkain keino vesistöjen tilan paranemiseen. Tuki tulee kohdentaa nimenomaan lannan fosforin siirtoon. Silloin kannustetaan myös lannan tehokkaan prosessoinnin kehittämistä ja luodaan dynaamisia vaikutuksia. Kipsikäsittelyn toimet on suunnattava Saaristomeren valuma-alueelle sellaisille peltolohkoille, joilla on suurin eroosioherkkyys ja korkeimmat fosforipitoisuudet. Käynnissä olevan Vesiensuojelun tehostamisohjelman peltojen kipsikäsittelylle on turvattava voimavarat koko ohjelman ajan ja myös sen jälkeen. Lisäksi lantafosforin siirron ja kipsikäsittelyn tuki on sisällytettävä EU:n maatalouden tukijärjestelmään. Meidän kannattaa satsata myös tuntuvasti ravinteen poistamiseen...

Valkoposkihanhien kannan rajoitus metsästyslakiin ennen seuraavia tuhoja – pallottelu ministeriltä toiselle lopetettava

Valkoposkihanhi on ollut jo pitkään kaupunkipuistojen tuholainen, mutta tänä keväänä sietokyky on ylittynyt myös maaseudulla.  Kansalaisaloite valkoposkihanhien metsästämisen sallimiseksi keräsi vain kuukaudessa yli 50 000 allekirjoitusta ja etenee näin eduskuntaan. Valkoposkihanhien aiheuttama ongelma ei ole millään tavalla uusi, mutta ongelma on kasvava. Kymmenessä vuodessa valkoposkihanhikanta on kaksinkertaistunut, eikä tällä hetkellä ei ole tiedossa mitään tekijää, joka rajoittaisi kannan kasvutahtia. Suomeen on saapunut tänä keväänä arvion mukaan noin 650 000 valkoposkihanhea, jotka aiheuttavat tuhoa etenkin itäisen Suomen pelloilla ja kaupunkien puistoissa.  Linnut aiheuttavat mittavia vahinkoja, mutta luonnonsuojelulaki ei mahdollista kaatolupaa yleisenä poikkeuksena ja ennakoivasti, vaan ainoastaan yksittäisinä poikkeuksina sen jälkeen, kun vahinko on jo tapahtunut. Olemme kokoomuksen eduskuntaryhmässä esittäneet, että valkoposkihanhi lisättäisiin metsästettävien lajien joukkoon. Esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa lintudirektiivin mahdollistamaa joustoa on jo hyödynnetty siten, että valkoposkihanhi on metsästyslain piirissä oleva laji. Miksi emme siis tekisi näin myös Suomessa? Räjähtänyt kanta kestää kyllä hallitun metsästämisen. Ympäristövaliokunnan julkisessa kuulemisessa (4.6.2020 https://verkkolahetys.eduskunta.fi/fi/valiokuntien-julkiset-kuulemiset-ja-avoimet-kokoukset/040620_ymv) kaikki olivat samaa mieltä asiasta – valkoposkihanhien suojametsästys voidaan siirtää metsästyslakiin. Miksi mitään ei kuitenkaan tapahdu? Kyse on kuulemisen perusteella rahasta. Maataloudelle maksettiin vuonna 2018 noin 1,1 miljoonaa euroa korvauksia valkoposkihanhien aiheuttamista vahingoista. Ympäristöministeriön mukaan korvausten maksaminen siirtyisi lakimuutoksen myötä maa- ja metsätalousministeriön vastuulle. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo kuitenkin, että se ei voisi maksaa vahinkoja riistavahinkojen osalta. Kyseiset korvaukset maksetaan kuitenkin veronmaksajien rahoilla. Viivästyvätkö kaikki toimet nyt sen takia, että budjettitekniikasta tulee ylitsepääsemätön ongelma? On käsittämätöntä, jos kaikkien kannattama muutos viivästyy, tai pahemmassa tapauksessa kaatuu riitaan siitä, kumman ministeriön kautta valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen korvaukset kanavoidaan. Toki tarvitsemme muitakin keinoja valkoposkihanhien aiheuttamien ongelmien hoitoon. Karkottimien tai ruokintapeltojen lisääminen eivät silti tarjoa yksinään riittävää ratkaisua. Nyt on otettava käyttöön kaikki keinot, joilla...

Perheille oikea-aikaista tukea kriisin keskellä

Vanhemmilla on nykyisenkaltaisina poikkeusaikoina erilaiset mahdollisuudet, kyvyt ja voimavarat tukea lasten koulunkäyntiä ja hyvinvointia. Perheiden hyvinvointi on koetuksella poikkeusoloissa, kun lapset ovat kotihoidossa ja etäopetuksessa, monet harrastukset on jouduttu keskeyttämään ja monet muutkin perheiden arjessa tärkeät, ennaltaehkäisevät ja hyvinvointia tuottavat palvelut on suljettu. Vanhempien jaksaminen on monissa perheissä koetuksella. Huoli toimeentulosta kasvaa tulevina kuukausina lomautusten, irtisanomisten ja yrittäjien ahdingon myötä. Perheiden oikea-aikainen tuki on nyt erittäin tärkeää. Ongelmatilanteisiin on saatava apua silloin, kun sille on tarve. Tuen saamisen viivästyminen voi kasvattaa ongelmia moninkertaisiksi. Samalla kasvavat yhteiskunnan kustannukset ja inhimillinen kärsimys. Peruspalvelujen, kuten neuvoloiden, perhekeskusten ja muiden matalan kynnyksen perhepalvelujen saatavuus pitää varmistaa mahdollisimman kattavasti myös poikkeusolojen aikana esimerkiksi etäyhteydenottoja ja digipalveluja hyödyntämällä. Näissä perustason palveluissa on tärkeää ottaa aktiivisesti puheeksi perheen jaksamiseen liittyviä kysymyksiä ja varmistettava matalalla kynnyksellä tuki ongelmien ilmetessä. Nyt on myös huolehdittava, että lapsille, nuorille ja vanhemmille on puhelinpalveluja ja chatteja, joista saa neuvontaa, keskusteluapua ja tukea. Erilaisia tukitoimia saadaan käyntiin kunnissa vähitellen, esimerkiksi Vantaalla perheille aukesi maanantaina auttava puhelin. Kuntien on pidettävä huolta siitä, että jokainen lapsi ja nuori varmasti tavoitetaan poikkeusolojen aikana, sillä on tärkeää, että jokaisella heistä säilyy kontakti vähintään yhteen turvalliseen ja luotettavaan aikuiseen. Esimerkiksi etsivän nuorisotyön rooli näinä aikoina korostuu. Meillä on velvollisuus huolehtia siitä, että jokainen lapsi ja nuori, johon ei esimerkiksi etäkouluolosuhteissa saada yhteyttä, saa tarvitsemansa avun ja tuen. Tällaisessa tilanteessa oppilashuollon, lastensuojelun ja etsivän nuorisotyön ammattilaisilla on tärkeä rooli. Myös menneisyydestä täytyy oppia. Ennaltaehkäisevien toimien ja peruspalveluiden jatkuvuus pitää pystyä turvaamaan akuutin koronakriisin laannuttuakin, vaikka valtion ja kuntien talous tulee olemaan koronakriisin jäljiltä ahtaalla. Ennaltaehkäisevä työ kannattaa niin taloudellisesti kuin...

Ammattiurheilu on työtä

Koronaepidemia vaikuttaa suuresti urheilumaailmaan peruttujen arvokisojen, vaikeutuneen harjoittelun ja seurojen talousvaikeuksien kautta. Arvio koronavirusepidemian aiheuttamista taloudellisista menetyksistä suomalaiselle liikunnalle ja urheilulle on noin 81 miljoonaa euroa. Kriisin pitkittyessä summa vain kasvaa, eikä siihen ole laskettu mukaan urheilijoiden henkilökohtaisia tulonmenetyksiä. Kehysriihi oli odotetusti koronan aiheuttamien tarpeiden lisäbudjettien värittämä. Myös liikunnalle ja urheilulle aiheutuneita menetyksiä kompensoidaan vajaa 20 miljoonalla. Tukimuodot eivät kuitenkaan auta läheskään kaikkia. Urheilijan sosiaali- ja eläketurva on alkeellinen ja tässä tilanteessa työttömyysturvan puute on ajanut monet toimeentulovaikeuksiin sarjojen keskeydyttyä ja seurojen ja liittojen jouduttua talousvaikeuksiin. Huippu-urheilu on ammattimaista työtä, mutta lainsäädäntö ei ole seurannut mukana huippu-urheilun muutoksessa. Urheilijan ura antaa paljon, mutta myös urheilemisen vaatimukset ja riskit kasvat toiminnan ammattimaistuessa. Urheilijoiden sosiaaliturva ja työttömyysturva on erittäin puutteellinen tai jopa olematon Palkanmaksun keskeytyessä ja kilpailuja peruttaessa ammattiurheilijan tulovirta päättyy, mutta yhteiskunnallista turvaverkkoa hänellä ei ole. Urheilijan ammatinharjoittamisen äkillinen keskeytyminen tänä keväänä on ajanut monet urheilijat taloudelliseen ahdinkoon. Ammattiurheilijoilla ei ole muihin ammatinharjoittajiin rinnastettavaa työttömyysturvaa, vaikka tilanne on monen kohdalla rinnastettavissa työttömyyteen. Työttömyyskassat eivät ota ammattiurheilijoita jäsenikseen. Harjoittelu huippu-urheilutasolla on myös vaativaa ja aikaa vievää. Työskentely normaalissa päivätyössä on tällöin käytännössä mahdotonta. Vuokra, sekä muut asumisen ja elämisen kulut on kuitenkin kustannettava. Kansaneläkelaitos tuntee huonosti ammattiurheiluun liittyvän problematiikan ja päätösten teko kestää, eikä saatu tuki riitä elämiseen kriisin yli. Ammattiurheilu on työtä ja se tulee tunnustaa sellaiseksi myös työttömyysturvan osalta. Ei tällaisen kriisin keskellä, eikä tämän jälkeenkään, urheilijoiden läheisten tule olla niitä, jotka huolehtivat ammattiurheilijan toimeentulosta työttömyyden tai muun ammatinharjoittamisen keskeyttäneen kriisin aikana. Urheilijoiden sosiaali- ja eläketurva on erittäin heikko ja vain harvalla on mahdollisuus kerryttää urheilulla sellaista omaisuutta, jolla olisi mahdollista tulla toimeen urheilu-uran...

Mistä koulutettu henkilökunta täyttämään tulevaisuuden hoitajatarve?

Suomen väestö ikääntyy ennennäkemätöntä tahtia. Vuoteen 2040 mennessä yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa yli yhdeksäänsataan tuhanteen. Ikääntyvä väestö tarvitsee myös hoitajia. Hallitus antoi tällä viikolla esityksen henkilöstömitoituksen kirjaamisesta lakiin ympärivuorokautiseen hoivaan. Tämä lisää tarvetta uusille hoitajille entisestään. Seuraavien kymmenen vuoden aikana on tarve rekrytoida ikäihmisten palveluihin noin 45 000 hoitajaa lisää. Väestön vanhenemisesta ja tästä johtuvan palvelutarpeen kasvusta johtuvan lisähenkilöstön päälle tarvitsemme yli 4 400 työntekijää ympärivuorokautiseen hoitoon. Lisäkoulutustarpeemme on siis huomattava, kymmeniä tuhansia hoitajia seuraavien vuosien aikana. Jotta hoitajia on riittävästi niin kotihoitoon kuin ympärivuorokautiseen hoitoon, tarvitsemme suunnitelman ja rahoituksen koulutusmäärien lisäämiseen. Ammattilaisia vanhus- ja hoivapalveluihin ei valmistu tarvittavaa määrää tälläkään hetkellä. Esimerkiksi lähihoitajaopintoihin hakeneiden määrä on laskenut yli 4 500 hakijalla viimeisen viiden vuoden aikana. Lisäksi Keva arvioi, että hoitoalalta jäisi 14 000 työkyvyttömyyseläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana. Opetus- ja kulttuuriministeriö on arvioinut, että lähihoitajien koulutukseen tarvittaisiin lakiesityksen vuoksi 148 miljoonan euron määräaikainen lisäpanostus vuosille 2020-2024. Henkilöstömitoituksen toteutumisen sairaanhoitajien osalta voidaan arvioida edellyttävän vielä 526 uutta aloituspaikkaa vuosina 2020-2023. Sairaanhoitajien lisäkoulutuksen kustannusarvio on 14,7 miljoonaa euroa. Koulutusmäärien nostaminen on aloitettava heti. Aikooko hallitus antaa lisätalousarvioesityksen, jossa lisätään rahoitusta hoito- ja hoiva-alan koulutukseen ja aloituspaikkoihin? Huomioidaanko lisähenkilöstön tarve korkeakoulujen neuvotteluissa kevään aikana? Miten tämä toteutetaan ilman, että koulutuspaikat eivät vähene muilta koulutusaloilta? Jätin perjantaina yhdessä usean kokoomuslaisen kansanedustajan kanssa asiasta kirjallisen kysymyksen.   Lisätiedot: Sari Multala p. 09 432 3101,...